Laulun äänittäminen kotistudiossa
Laulun äänittäminen kotosalla perus makuuhuoneessa / kotistudiossa onnistuu samaan tapaan kuin suurissa studioissakin. Samat lainalaisuudet pätevät. Loppupeleissä kyseessä ei ole kovin monimutkainen prosessi tai niin ainakin voisi äkkiseltään luulla. Mikki suun eteen ja menoksi, vai kuinka? Ei aivan.
Voit nimittäin saada samalla mikillä, samoilla laitteilla ja samassa huoneessa hyvinkin vaihtelevia tuloksia – riippuen siitä kuinka käytät niitä. Tässä videossa annan viisi tärkeää vinkkiä laulujen äänitykseen kotistudiossa. Kun huolehdit nämä asiat kuntoon, saat varmasti laadukkaita äänityksiä aikaan.
Viisi vinkkiä ammattimaisempiin lauluäänityksiin
1. Sopiva äänitystaso
Laulun äänittäminen tapahtuu mikrofonin sekä muutamien laitteiden avulla. Täältä löydät tarkemmin mitä laitteita tarvitset musiikin tekemiseen kotistudiossa. Mikki kytketään mikkipiuhalla kiinni audio interfaceen, joka puolestaan kytketään tietokoneeseen. Näin saat vietyä mikrofonin signaalin tietokoneelle. Äänitys ja sen muokkaaminen tapahtuu DAW-ohjelmalla (Digital Audio Workstation). Audio Interfacessa on yksi tai useampi etuastevahvistin, joka vahvistaa mikrofonin signaalia. Sillä siis määritetään haluttu äänitystaso ja se tapahtuu ”Gain” -potikkaa vääntämällä.
Mikä sitten on sopiva äänitystaso? Yleisin virhe on pyöritellä gain-potikkaa liian isolle, jolloin lujimpien äänien kohdalla signaali clippaa, eli menee ikään kuin ruvelle. Signaalissa on tällöin digitaalista säröä, joka ei kuulosta lainkaan musikaaliselta. Sitä ei myöskään saa jälkeenpäin mitenkään signaalista pois. Tästä syystä on hyvä jättää tarpeeksi headroomia, eli ”varaa”, jotta signaali ei mene ruvelle lujimpienkaan äänien kohdalla. Aseta kuitenkin äänitystaso sen verran isolle, että näet äänitetyn signaalin aaltomuodon selvästi DAWissa.
Kun äänitystaso on säädetty sopivalle tasolle – se voidaan jättää siihen. Kuuntelutaso on eri asia ja sitä voidaan säätää DAWista. Mikäli et kuule laulua kunnolla, voit säätää sitä isommalle kyseisen kanavan liukusäätimellä tai kääntää taustaa / muita kanavia hiljemmalle. Vastaavasti, jos laulu on liian isolla – voit säätää sitä isommalle.
Etuasteen gain-säätimellä säädetään siis se, kuinka paljon audio interfacen etuaste vahvistaa mikrofonin signaalia. Kuuntelutaso määritetään DAWissa. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
2. Etäisyys mikrofonista
Laulua äänitetään usein joko kondensaattorimikrofonilla tai dynaamisella mikrofonilla. Kondensaattorimikrofoni on herkempi ja poimii tarkemmin etenkin ylä-ääniä. Usein elokuvissa ja musiikkivideoilla nähdään laulajat aivan kondensaattorimikrofonissa kiinni. Tämä ei kuitenkaan ole realismia, kun halutaan äänittää luonnollisen kuuloista lauluääntä. Kun olet kiinni mikissä, laulusoundi on luonnoton, matalat taajuudet korostuvat ja pienikin pään liike muuttaa soundia. Basson korostuma johtuu proximity-efektistä.
Sen sijaan dynaamista mikrofonia käytettäessä voidaan olla lähempänä, koska se sietää enemmän äänenpainetta, eikä ole niin herkkä kuin kondensaattorimikki. Dynaamisia mikrofoneja käytetään tästä syystä enemmän livenä keikoilla kuin ”konkkamikkejä”. Tällöin laulaja voi olla jopa ihan kiinni mikissä. Studio-olosuhteissa on hyvä pitää pieni rako myös dynaamiseen mikrofoniin, jolloin soundi on luonnollisempi.
Kondensaattorimikrofonin kanssa hyvä aloitusetäisyys on noin 15 – 20 cm. Hiljaisemmissa kohdissa voidaan laulaa hieman lähempää ja kovemmissa kohdissa ottaa lievästi takapakkia. Varsinkin konkkamikin kanssa käytetään hyvin usein pop-filteriä, joka estää suurimman ilmavirran osumisen mikin kapseliin. Kapseli on mikrofonin osa, joka poimii ääntä. Kun pop-filter on noin 8 – 10 cm päässä mikrofonista, on pop-filterin ja suun väliin hyvä jättää ainakin saman verran tilaa.
3. Mikrofonin paikka huoneessa
Mikrofonin paikka huoneessa määrittää suurelta osin sen, kuinka paljon kimpoilevia ääniä ja heijastuksia pääsee itse lauluäänen sekaan. Nämä heijastukset kuuluvat äänitetyssä lauluraidassa huoneen kaikuna. Laulaessasi mikrofoniin, äänesi menee siitä myös ohi seinään ja siitä takaisin mikkiin. Näin mikin poimimaan signaaliin sekoittuu myös takaisin kimpoava ääni.
Vaikka laulat mikkiin päin, äänesi aaltomuodot kulkevat kuitenkin kaikkiin suuntiin.
Mikäli äänität keskikokoisessa makuuhuoneessa, paras paikka mikrofonille on huoneen keskellä. Näin seinät – eli pinnat, joista ääni kimpoilee – ovat kauimpana mikistä. Vastaavasti, jos mikki asetetaan nurkkaan – seinät ovat lähempänä mikrofonia, jolloin se poimii enemmän heijastuksia ja kimpoilevaa ääntä.
Toki nurkka voidaan akustoida niin, ettei ääni pääse kimpoilemaan. Akustointiin voidaan käyttää esimerkiksi peittoja, vilttejä, tyynyjä ja akustiikkapaneeleita. Silloin nurkka toimii ikään kuin ”laulukoppina”, jossa tavoitteena on poimia mahdollisimman ”kuiva” eli kaiuton laulusoundi.
Laulukopit toimivat juuri näin. Niiden seinät on akustoitu pehmeällä huokoisella materiaalilla, jolloin kimpoilua ei pääse syntymään. Kopissa voi siis äänittää kaiutonta laulusignaalia. Mikäli taas äänität laulua pienessä kopissa ilman sopivaa akustointia, pienen huoneen soundi sekoittuu ikävällä tavalla laulusoundiin.
4. Poksahtelevat P-äänteet
Poksahtelu, eli varsinkin P-äänteet korostuvat helposti, kun ilmavirta osuu mikrofonin kapseliin. Tällaiset poksahtelut laulusignaalissa pilaavat helposti hyvän lauluäänityksen. Niitä ei välttämättä huomaa kuin vasta äänitysten jälkeen ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. On siis hyvä varmistaa, ettei poksahduksia pääse tapahtumaan.
Kokeile poksautella P-äännettä mikin edessä. Huomaat varmasti, jos poksahdus ylikorostuu ja aiheuttaa matalan ilmavirtapoksahduksen. Siirry sitten hieman sivuun tai laula hieman ohi mikistä ja toista poksautukset. Kun poksahdukset eivät ole enää niin voimakkaita – tai päset niistä kokonaan eroon – olet löytänyt hyvän paikan suhteessa mikkiin. Laulumikrofonit ovat suuntakuvioltaan kardioita, eli ne poimivat ääntä myös sivusta oikein mallikkaasti ilman, että laulusoundi juurikaan muuttuu.
5. S-äänteiden ylikorostuminen
S- (ja joskus myös T- ja K-äänteiden) ylikorostuminen on hyvin yleinen ongelma lauluja äänittäessä. Nämä äänteet korostuvat vielä entisestään kun lauluraitoja aletaan miksaamaan. Varsinkin kompressointi (dynamiikan lyttääminen) korostaa S-äänteitä. On siis hyvä olla tarkkana, etteivät ne korostu kohtuuttomasti jo äänitysvaiheessa.
Samaan tapaan kuin poksahtelun kanssa, laula ensin suoraan mikkiä kohden. Ylikorostuvatko S-äänteet? Mikäli ei – hyvä, olet valmis äänittämään. Äänteiden korostuessa, siirrä mikki hieman sivuun ja suuntaa se osoittamaan suuhusi. Kokeile uudelleen. Onko korostuminen vielä ongelma? Mikäli on, voit laskea mikkiä lisäksi hieman alaviistoon. Kokeilemalla laulaa eri kohdista löydät paikan, jossa S-äänteet korostuvat kaikista vähiten.
Yhteenveto
Tässä on kertauksena kuva kaikista viidestä vinkistä. Nämä asiat ovat yksinkertaisia ja helppoja, mutta vielä helpompi on ohittaa ne kokonaan. Niin tapahtuu aivan liian usein ja siksi moni lauluäänitys päätyy kuulostamaan amatöörimäiseltä. Laadukkuus syntyy pienistä asioista.
Kun huolehdit nämä viisi asiaa kuntoon – olet edellä monia, jotka äänittävät laulua kotonaan. Laulun äänittäminen näiden viiden vinkin avaa sinulle kaikki mahdollisuudet saada laadukasta ja ammattimaista jälkeä aikaan.
